Viikoloppuna meinasi sydän jättää muutaman lyönnin väliin. sillä valumuotit loppuivat kesken ja uusia olisi saanut ehkä perjantaina. Aamusta laitoimme puhelimet soimaan ja saimme hommattua puuttuvat muotit suoraan tehtaalta. Tehdas lupasi vielä peräkärryn lainaksi ja eikun äkkiä vuokraamaan pakettiautoa koukulla. Laskutus piti junailla oman rautakaupan kautta. Onneksi rautakauppias oli nopeasti juonessa mukana. Koko operaation suunnitteluun meni muutama aamun tunti ja iltapäivällä toimitimme muotit ja ylimääräisen raudoitukseen tarvittavan raudan tontille. Aika slaavilainen operaatio ja ihme, että kaikki toimi.Onneksi valitsimme viidakkorummun kuminan mukaan Leínon Karkkilasta.
Perusrautakaupan myynti ja markkinointi kun on tavallisesti todella onnetonta toimintaa. Kaikki työvaiheet ovat niin ositettuja, että kun jossain tarvittaisiin joustoa, niin kukaan ei uskalla tai osaa ottaa vastuuta.Pääkaupungin rautakaupoissa osaava myyjä on kullan arvoinen.
Symppaan kivoja nuoria, mutta johto voisi satsata koulutukseen ja oikean ammattitaidon kehittämiseen sen sijaan, että nuoret laitetaan stressaantuneiden asiakkaiden eteen vailla oikeaa osaamista.
Vanhaa spedeilyäkin löytää sen kummemmin etsimättä.Erityisesti jurppii tyyli, johon kuuluu ihmettely asiakkaan kyvyttömyydestä ymmärtää myyjän näkemyksiä rakentamisen ihmeellisestä maailmasta.Ei kai tässä tietokilpailua olla pitämässä? Se mitä kaivataan,on aitoa halua jelpata arpista projektipäällikköä tai konttorirottaa tämän elämän suurimman investoinnin hoitamisessa kotiin kunnialla.
Itse olen kävellyt jo monta kertaa tuhatlappusen kanssa ulos kaupasta, jossa ei osata ottaa edes rahoja pois asiakkaalta. Spedeasennetta ja asiakkaitten pakoilua on sen sijaan riittänyt.
Kunnon rautakauppias on rakentajan tosi kaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti